Psykofyysinen fysioterapia perustuu ajatukseen, että mieli ja keho ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat kokemuksiimme päivittäin. Esimerkiksi jännittävän tilanteen, kuten haastattelun, aikana syke nousee, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja kädet saattavat hikoilla. Pelon hetkellä saatamme toimia järkevästi, mutta jälkikäteen voimme kokea vapinaa ja itkua. Surun hetkellä puolestaan voimme tuntea voimattomuutta, väsymystä ja tarvetta levätä. Tunteet heijastuvat kehoon ja kehon tuntemukset taas vaikuttavat mielialaan. Näitä vaihtelevia kokemuksia kutsutaan vireystiloiksi.

Kun keho on ylivirittynyt, sympaattinen hermosto on aktiivinen ja vireystila on korkealla. Toisessa ääripäässä parasympaattinen hermosto aktivoituu liikaa, jolloin vireystila on matala, eli alivireys on vallalla. Optimaalinen vireystila löytyy näiden ääripäiden väliltä – silloin ihminen voi hyvin ja pystyy toimimaan tehokkaasti.

Psykofyysisessä fysioterapiassa tätä tietoa hyödynnetään ihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemisessa. Työskentely painottuu usein vireystilan säätelyyn ja erilaisten keinojen hyödyntämiseen, kuten hengitys- ja kehotietoisuusharjoituksiin, rentoutusmenetelmiin, pehmytkudoskäsittelyihin ja vuorovaikutustyöskentelyyn. Näiden avulla asiakkaalle pyritään tarjoamaan työkaluja, joilla hän voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa entistä paremmin.

Psykofyysisen fysioterapian lähtökohtana on aina asiakkaan voimavarat ja senhetkinen elämäntilanne. Yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteena on löytää keinoja, joiden avulla hän voi selviytyä arjesta paremmin ja edistää omaa hyvinvointiaan.