Ylikunto vei Noora Lindholmilta vuoden

 

Kolmeen vuoteen Noora Lindholm ei jättänyt yhtään treeniä väliin. Hän meni, vaikka väsytti, ja teki joka ikisen toiston. Superpesikseen tähtäävä 19-vuotias porilainen abiturientti pelaa 12. kautta pesäpalloa, ja joka päivä on treenit, parhaana kahdet. Kehitystyö vei Lindholmia eteenpäin kuin kone. Nuori lupaus pysyi kyydissä aina viime vuoden alkuun asti. Pieni flunssakierre yritti koputella olkapäällä, mutta Lindholm sivuutti ne niin kuin pari isompaa henkistä vastoinkäymistäkin.

– Jollain tasolla huomasin, että kaikki ei ole hyvin, ja ihmettelin, että mikä on, kun ei jaksa. Sivuutin nuo tunteet, ja painoin vain eteenpäin.

Pienistä asioista tuli isoja, ja lopulta yhtenä päivänä Lindholm romahti.

– Istuin asunnon lattialla ja itkin.

Tuolloin päälle iski iso stressireaktio kaikista kuormittaneista asioista. Ensimmäinen vapaa aika urheilulääkärille oli vasta viikon päästä.

– Tuo viikko oli aivan kauhea. Olisin halunnut heti tietää, mikä minua vaivaa, että olisin päässyt takaisin treeneihin.

Ymmärtäväinen urheilulääkäri kuunteli, kun Lindholm kertoi hikoilleensa entistä enemmän ja sykkeiden olevan korkealla. Verikokeilla varmistettiin, ettei kyseessä ole mikään sairaus. Tuomio oli selkeä: ylikunto.

– Odotin paria viikkoa lepoa, mutta kun lääkäri sanoi, että aloitetaan kolmella kuukaudella, olin kieltämättä aika järkyttynyt.

Ylikunto ei salli edes kävelyä

Lindholm ei saanut edes käydä kävelemässä, eikä tehdä yhtään mitään.

Hän muutti lähemmäs lukiota, sillä pienikin rasitus vaikutti sykkeeseen. Treeneihin Lindholm silti meni.

– Istuin kentän laidalla ja katsoin, mitä muut tekevät. Keräilin palloja, ja yritin imeä oppia.

Kolmen kuukauden täyslepo ei kuitenkaan riittänyt, vaan lääkäri määräsi toisen samanlaisen. Lindholm myöntää, että lepotuomiot ottivat koville, mutta henkisesti rankemmalta tuntui tilan kyseenalaistaminen.

– Moni joukkuetoverin vanhempi tuli ihmettelemään vointia ja toteamaan, ettei minulla voi olla ylikuntoa. He epäilivät mykoplasmaa. Lopulta aloin uskoa, että minulla on päässä vikaa.

Ylikunnosta ei puhuta

Lukkarina pelaava Lindholm huomasi, ettei ylikunnosta juuri puhuta, joten tietoa siitä ei liiemmin ollut tarjolla. Firstbeat -anturit saatuaan hän pystyi urheiluvalmentaja Juho Nousiaisen kanssa näkemään palautumiskaavioita.

– Todettiin, että olen kasannut sisääni kaikkea pahaa, uni oli levotonta eikä syömisenikään ole ollut tarpeeksi energiarikasta. Kaikki yksinkertaisesti kasaantui.

Kesäkuussa Lindholm sai luvan tehdä rauhallisia kävelylenkkejä. Hän raportoi koko ajan Nousiaiselle keskisykettään ja rauhallisen unen määriä. Arvot olivat parantuneet, joten heinäkuun puolessa välissä Lindholm sai kuulla olevansa kunnossa.

– Se tunne oli aivan mahtava, mutta enhän ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Lähdin suoraan peleihin. En osannut jarrutella, vaan vedin täysillä.

Lindholm odotti olevansa samalla tasolla kun lepojaksolle jäätyään. Odotukset olivat korkealla, mutta kun pelit eivät menneetkään hyvin eikä treeneissä jaksanutkaan kuin ennen, oli jälleen aika pysähtyä.

– Rankinta koko asiassa oli peruskunnon tipahtaminen ja sen kestäminen, etten olekaan niin hyvä kuin ennen romahtamista.

Jälkikäteen ylirasituksen oireet on helppo nähdä

Nyt Lindholm on rakentanut kuntopohjaansa aivan alusta asti uudestaan. Matka on avannut silmiä, ja Lindholm myöntää, että jälkikäteen on helppo nähdä kaikki suorat ja epäsuorat viittaukset ylirasitukseen.

– Tämä on tehnyt minulle hyvää ja tekee minusta varmasti paremman urheilijan.

– Olen ollut hyvä valehtelemaan itselleni ja mennyt treeneihin, vaikka on väsyttänyt tai pää henkisesti siinä kunnossa, että poksahtaa. Itseään ei pidä vähätellä, ja pitäisi olla aikaa pysähtyä kuuntelemaan itseään. Minä en kuunnellut, joten paljon jäi opittavaa.

Hänen tapauksessaan oli vaikeinta ymmärtää, miksi joukkueessa 12 muuta voi hyvin ja vain hän oireili. Lindholm haluaakin nostaa esille sen, miksi ylikunnon mahdollisuus aina ensimmäisenä kielletään.

– Kukaan ei uskonut minuakaan ensin, mutta näin kävi. Siinä ei välttämättä valmennus, vanhemmat tai urheilija itse ole tehnyt mitään väärää, joten syyllistä on turha etsiä.

Juttu on julkaistu Aamulehdessä 23.1.2018. Kirjoittaja Outi Suoranta

Ota Yhteyttä

Ota yhteyttä ja kysy meiltä lisää.

Urheiluvalmennuskeskus