On kesä 2013 ja kaipaan olooni ja olemukseeni muutosta. Täytän aivan kohta 40 v. ja ilmassa on pientä kriisinpoikasta sekä myös havainto että näin ei voi jatkua jos haluan olla läsnä perheelleni ja tyytyväinen itseeni. Takana on neljä vuotta vauva- ja taaperoarkea: unettomia öitä, lasten sairastelua sekä huolimatonta syömistä. Paluu työelämään: kiirettä, stressiä, lisää unettomia öitä sekä edelleen väärin syömistä.  Kroppa oli sanomassa ”stop” kun en muuten ollut tajunnut hidastaa tahtia. Vatsani alkoi oireilla ja uhka leikkauksesta oli edessä. Kiloja oli jäänyt kuopuksen jäljiltä ja tuntui että paino vain nousi ja että väsymys oli valtaisa. Kilpirauhanenkin ehdittiin jo tutkia mutta se puoli oli onneksi kunnossa. Tiesin kuitenkin että jotakin oli tehtävä.  Päätin että arki ei voi jatkua näin – olin kadottamassa itseni. Sitten huomasin Tsemppiklubin mainokseen lehdessä. Kilautin Juholle ja mietin ehkä päivän – tai en oikeastaan miettinyt vaan keskustelin asiasta kotona jotta sain kotijoukoilta täyden tuen. Ilmoittauduin mukaan ja annoin itselleni samalla näin jälkeenpäin miettien ehkä parhaimman syntymäpäivälahjan mitä olen ikinä saanut.

Tsemppi-klubi alkoi elo-syyskuun vaihteessa. Meitä kokoontui yhteen mukava joukko eri-ikäisiä ja kokoisia ihmisiä omine tavoitteineen. Ihan ensimmäisellä kertaa kävimme kaikki läpi omat tarinamme ja tavoitteemme syksylle. Oli helpottavaa huomata että en ollut yksin vaan että kohtalontovereita riitti. Urakkamme alkoi testeillä jotta lähtötilanne saatiin selville.

  • Kehonkoostumusmittaus kertoi mm. lähtöpainon, rasvaprosentin, viskeraalisen rasvan määrän (rasvan sisäelinten ympärillä), lihasmassan ja fyysisen iän. Tulokset olivat karua luettavaa mutta eivät sinänsä yllättäviä.
  • Hapenottokyky mitattiin juoksutestillä. En ollut juossut vuosiin ja lasten kanssa touhuaminen puuskutti. Myös lapsena todettu rasitusastma oli palannut kuvioihin. Juoksin ja puuskutin. Harmitti kun jouduin turvautumaan astmapiippuun. No, rapakunto on sekin kunto ☺.
  • Kehon liikkuvuustestit: Niskani olivat aina jumissa ja auton peruuttaminen oli haastavaa kun pää ei vain kääntynyt. Alaselkäkin kiukutteli lego-leikeissä lasten kanssa ja lattialta nousu oli vaikeaa. Juho katsoi ryhtini kun tein taivutuksia ja valakyykyn. Tuomio oli karua – toispuoleinen ryhti, paikat jäykät ja jumissa.
  • Näiden lisäksi meistä otettiin vielä muutamat kuvat ja mitat – mm. rinnanympärys, vyötärö, lantio, reisien ympärysmitta ja käsivarsien mitat. En ollut ihan missin mitoissa, se riittänee tähän kommenttina.
  • Kirsikkana kakun päälle laitoimme vielä Firstbeat-anturin kiinni rintakehään muutaman päivän seurantaan yhdessä ravintopäiväkirjan kirjoittamisen kanssa. Mittarin kautta saatiin selville minun osalta levon ja unen taso, aktiivisuus ja stressitila. Tämä testi oli todella pysäyttävä kohdallani. Painoin vuorokaudessa todella korkeilla 80 % stressitasoilla jos en väärin muista. Ruokapäiväkirjan kirjoittaminen palautteli myös maanpinnalle. Luulin syöväni suunnilleen oikein, joka ei mennyt ollenkaan oikein kun ruokaväli eri aterioiden välillä oli kuusi tuntia.  Kasvissyöjänä söin kyllä kasviksia, mutta söin myös paljon leipää, kolaa ja karkkia. Proteiinin saanti oli todella pientä ja rasvat olivat väärää sorttia.

Tältä pohjalta sitten aloitettiin tekemään muutos. Kokoonnuimme kolme kertaa viikossa aamuisin 6.30 – 7.30 treenaamaan. Juho teki ruokavalion sekä liikuntasuunnitelman jokaiselle sen mukaan paljonko ehti Tsempin ohjattujen tuntien lisäksi liikkua. Keittiövaaka tuli tutuksi kun punnitsin tarkasti kaiken mitä söin. Alkuun tuntui siltä että söin koko ajan – ja niin söinkin kun vertaa entisiin ruokailutottumuksiini. Muutos oli huomattava, kolmen tunnin välein puhdasta mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa löytyi kotona lautaselta tai eväskipoistani töissä. Vesipullo kulki mukanani koko ajan kuten myös oikeanlainen täysinäisyyden tunne. Aineenvaihdunta lähti hyvin käyntiin, makean himo katosi kahdessa viikossa ja ruokahalu kasvoi oikeaan, terveelliseen suuntaan. Pidin ruokapäiväkirjaa päivittäin jonka palautin Juholle joka viikko sisältäen viikon fiilikset ja liikuntasuoritusten sisällöt ja onnistumiset.

Näin jälkikäteen ajatellen alkuun liikkuminen oli hyvinkin yksinkertaista ja helppoa. Lähtötilanne kun siis oli semmoinen että koordinaatio oli hukassa monen muun avun kanssa. Ensin harjoiteltiin ihan kävelytekniikan perusteita kun esimerkiksi vasen käsi ja oikea jalka eivät meinannut löytää koordinaatiota kävellessä saatikka sitten juostessa. Edessä oli siis tunteja tekniikkaan ja turvalliseen tekemiseen tutustuessa kuten myös kovaa treeniä ja tekemistä.

Sitten, stressitaso ja nukkuminen – miten niiden kanssa lähdettiin liikkeelle? Ruokavalio ja liikkuminen toki auttoivat ja helpottivat asioita mutta ilman kunnon unta ei jaksa oikeasti liikkua. Tämän myötä tuli päätös – ei töitä iltaisin, puhelin kiinni ja pois näkyvistä hyvissä ajoin sekä television turha katselu minimiin. Kuuntelin rentoutusnauhoituksia ja tein syvähengitysharjoituksia. Aluksi nukuin alakerrassa ja muu perhe yläkerrassa jotta sain oikeasti nukuttua. Tämä siitä syystä että huomasin että reagoin helposti kun lapset yskivät tai käänsivät kylkeä nukkuessaan. Liikunnan lisääntyessä ja stressin laskiessa eli sen hallinnan kautta myös unen syvyys ja laatu parani. Mielikuvaharjoituksilla ja pienillä joka viikko tehdyillä fiilisten kirjaamisilla oli kohdallani iso merkitys.

Tsempin lisäksi kävin liikkumassa itsenäisesti 2-3 kertaa viikossa. Ohjelmassani oli vesijuoksua, juoksua, sauvakävelyä, salitreeniä ja yhdistelmäharjoituksia. Välillä nolotti ja sitten huvitti kun painelin pitkin kyliä ensin kävellen 10 min tehokkaasti – sitten askelkyykkäsin ja punnersin – ja ei kun taas mentiin eteenpäin. Systemaattinen tekeminen alkoi kantaa nopeasti hedelmää ja muutos alettiin huomata ympärillä. Oli häkellyttävää ja ihanaa saada ihmettelyjä ja kyselyitä mitä olin tehnyt kun olemukseni oli muuttunut. Päättäväisyydellä, hyvillä ohjeilla ja kotijoukkojen tuella oli helppo tehdä muutos ja saavuttaa tavoitteet. Lopputulos neljän kuukauden jälkeen oli mieluinen:

  • senttejä katosi kokonaisuudessaan 50 cm
  • hapenottokyky parani 11 ml/kg/min = juoksin kevyesti 20-30 minuuttia ulkona joulukuisessa ilmassa ilman astmakohtausta tai pahempaa puuskuttamista voittajafiiliksellä.
  • painoa jäi matkan varrelle 10 kg
  • vatsaongelmat ja närästyslääkkeen syönti oli historiaa
  • opin liikkumaan oikein
  • sain hyvät eväät itsenäiseen harjoitteluun ja tekemisen suunnitteluun
  • sain itsevarmuuden ja iloisuuden takaisin
  • löysin takasin hyvät unet ja mielettömästi energiaa

Nyt kun liikuntakärpänen oli purrut jatkoin itsenäistä harjoittelua salilla, lenkkeilin ja kävin vesijuoksemassa. Syömisessä hieman hellitin ja välillä annoin itselleni luvan herkutella enkä enää punninnut kaikkea mitä söin. Yksin treenaaminen välillä tuntui hankalalta kun oli tottunut mahtavaan porukkaan. Välillä salikaveri löytyi kotoa kun mieheni kävi kevään Hyven yksityisvalmennuksessa tekemässä myös elämäntaparemonttia. Matkan varrella alkoi myös muodostua soittolistalle hyviä treeni- ja tsemppibiisejä joista sai energiaa aamuisille salitreeneille tai illan juoksulenkeille. Sitten alkoi ”kevät väsymys”. Tekeminen muuttui tahmeaksi ja tuntui että homma ei vaan etene. Töissä alkoi myös kevään mittaan tapahtua asioita mitkä söivät minua sisältä.

Kuin tilauksesta huomasin kesäisen Tsempin alkavan. Ajattelin että ihanaa – pääsisin porukalla treenaamaan ulos Vihnuksen rantamaisemiin aamuisin. Muutaman hyvän treenin jälkeen kuitenkin loukkaannuin, reisilihakseen tuli vähän isompi repeäminen joka tarkoitti pitempää lepokautta ja kuntoutusta. Olin myös tuntenut että virta oli vaan kadoksissa – olin väsynyt. Onnekseni kohdallani oli juuri sopivasti työterveystarkastus jossa otettiin myös verikokeet. Todettiin että väsymys johtui pahasta anemiasta. Tämän jälkeen otettiin vielä lisää kokeita ja todettiin että punasoluvarastoni olivat käytännössä tyhjät. Tämän seurauksena aloitin rautavarastojen tankkauksen. Korjasin tilannetta myös erilaisilla terveellisillä smoothiejuomilla ja rautaa sisältävillä ravinnoilla. Silloin kun hemoglobiini on niin alhaalla kuin 90, niin olo ei ole herkkua. Sitä tuli vain maattua sohvalla ja tuijotettua lasittunut katse silmissä kokkiohjelmia. Kun veriarvot alkoivat nousta jaksoin jälleen hiljalleen palata liikunnan pariin ja jatkamaan reiteni kuntoutusta. Hyvillä jumppaohjeilla, vesijuoksulla ja pitkillä kävelylenkeillä sain jalan parempaan kuntoon ja peruskuntoni takaisin.

Pidän siitä että ympärilläni on ihmisiä vaikka välillä nautinkin paljon yksin tekemisestäkin. Lähdin mukaan Hyven ryhmävalmennukseen, koska kaipasin sitä mahtavaa porukkahenkeä mikä Tsempissä oli ollut, mutta myös valvottua ohjausta jotta luottamus loukkaantuneeseen reiteen palaisi. Alkuun aloitin kerran viikossa. Nälkä kasvoi syödessä ja nykyään käyn valmennuksessa kaksi kertaa viikossa. Näihin treeneihin jää koukkuun.

”Äiti käy jumpassa” sanoo viisivuotias tyttäreni. Jumpassapa hyvinkin ☺.  Ehkä jumppa ei kuitenkaan ole ihan osuvin termi sille mitä Hyven valmennusryhmässä tehdään. Toki siellä ”jumpataan” mutta ei ihan niin kuin moni sen ensimmäisenä ymmärtää. ”Pallojumppa” on kyllä mukavaa – välillä muutaman kilon voimapalloja mäiskitään lattiaan, ja isoilla jumppapalloilla saa myös tehtyä kaikkea kivaa. Vatsa, selkä, pakarat, kyljet saavat kunnolla kyytiä. Kelkkaa vedetään ja työnnetään. Köysiä ”vatkataan” ja kahvakuulat ja levypainot saavat kyytiä. Vihreällä tekonurmella sujuu mukavasti lämmittelyt ja altaalla on mukava venytellä tai punnertaa. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa. Olemme kehittäneet mm. peruskestävyyttä, rasvanpolttoa, vauhtikestävyyttä. Alkukuusta aloitetaan ja opetellaan tekniikkaa ja ohjelmaa. Loppukuuta kohden liikkeitä vaikeutetaan ja tehdään haastavammiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että lisätään vauhtia, tehoja ja painoja. Kuukauden ensimmäisellä viikolla tuntuu usein että jaa – tätäkö tämä nyt on. Käytännössä maistellaan ja makustellaan tekemistä ja sitä miltä tulevan kuukauden ohjelma tuntuu. Matkan varrella löytää aina uusia lihasryhmiä joissa tekeminen todellakin tuntuu. Loppukuusta fiilikset ovat aivan YES – tämä on ihan huippua, lisää tehoa!!
Kuukausi samalla teemalla ja kehittyvällä ohjelmalla on mielestäni hyvä asia. Olisi varsin puuduttavaa tehdä samaa ohjelmaa joka viikko muutaman kerran saman musiikin tahdissa ohjaajan ohjatessa edessä. Joillekin sellainenkin tekeminen sopii ja hyvä niin. Näissä treeneissä näkee hyvin kehityksensä ja pääsee haastamaan itseään. Valmennusryhmässä valmentaja näyttää liikkeet ja ohjaa sekä opastaa valmennettaviaan koko tunnin ajan. Saat ohjausta ja vinkkiä miten liike tehdään oikein. Kysymyksiä ja ihmettelyjä tunnin aikana lentelee ilmoille puolin ja toisin. On mukava tehdä liikkeitä ja liikesarjoja kun saa tietää miksi juuri näin tehdään ja mihin se vaikuttaa. Jokainen saa liikkua omien taitojensa, fysiikkansa ja fiiliksiensä mukaisesti. Meillä on hyvä jengi koossa johon on helppo tulla tekemään ja liikkumaan. Porukasta saa hyvin virtaa ja lisäenergiaa tekemiseen. Läpyt lentää ja tsemppaukset kuuluvat tunnin mittaan. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun itse olen töiden jälkeen mennyt valmennukseen ajatuksena että teen kevyen treenin koska vähän väsyttää ja laiskamato kuiskuttelee. Mutta hei, tunnin jälkeen on mitä energisin olo ja kun katson sykemittariin niin huomaan että tein huipputreenin.
Monipuolinen, hauska ja haastava liikkuminen viikottain on tuonut arkeeni lisää jaksamista ja lisäenergiaa. Liikkuminen on nykyään luonnollinen osa elämääni. Sen puutteen huomaa – liikunnan tuoma hyvänolon tunne on paljon parempaa kuin Fazerin sinisen ahmiminen. Taakse ovat jääneet unettomat yöt, flunssa kierteet ja niska-selkäsäryt. Vuoden lähentyessä loppuaan on aika alkaa miettimään kevään ja kesän tavoitteita – olisiko se jokin juoksutapahtuma, Himoksen maastopyöräkisa vai käsilläseisonta?

  • Tytti

Elämäntaparemontti voi kuulostaa jopa hiukan pelottavan suurelta muutokselta, johon kaikki eivät ole valmiita. Ei hätää, privaattikeskuksessa pääset nauttimaan yksityisestä valmennuksesta ilman arvostelevia katseita. Kaikki valmennuksessa olevat tietävät, miksi ovat saman katon alla, ja tämä tekee ilmapiiristä kannustavan. Me ymmärrämme elämänlaadun koostuvan useista seikoista kuten ravitsemuksesta, harjoittelusta sekä henkisestä jaksamisesta. Analysoimme yhdessä valmennuksen painopisteen, jonka kautta voimme valita tärkeimmän osa-alueen tai panostaa kokonaisvaltaisesti tilanteesi kehittämiseen. Lue lisää: www.hyve.fi/elamantaparemontti