1. blogi-kirjoitukseni ja ensimmäinen kommentti. Kiitos Elise, arvostan tekoasi suuresti. Voi olla, että kun kirjoittelee ”nimettömänä”, ihmiset eivät ryntää iholle kommentoimaan. Vaikka eipä silti, kolumneissa on ollut ihan sama juttu huolimatta siitä, että niitä minä olen kirjoittanut naaman kera – siis julkisesti. Silti kirjoitukseni ovat harvoin kirvoittaneet vuolaita pohdintoja, palautetta sen enempää tai vähempää kuin kritiikkiäkään.

***

Onko palautteen saamatta jääminen tai kommenttien puute sitten merkki jostakin syvemmästä. Ehkä ei, ei ainakaan tarvitse olla. Hiljaisuuden kanssa voi oppia elämään ja voihan sen kääntää voitoksikin, nähdä niin, että kerrankin saa itse olla häiriöittä ja keskeytyksettä äänessä ilman säröääniä, joita livearkeen kyllä mahtuu omiksi tarpeiksi.

***

Kommenttien taika on kuitenkin vuorovaikutuksessa.

Ja siitähän ihmiselossakin on paljolti lopulta kyse. On vaikeaa olla ajatellen, että kun mitään ei kuulu, asiat ovat mallillaan. Siis haastan teitä – rakkaat lukijani – uudelleen. Jos jokin aihe tai koettelemus on lähellä teitä, kommentoikaa. Otan mielelläni huomioon toiveitanne ja viivähdän mieltänne askarruttavien aiheiden parissa, pohdin, miten ne minun maailmassani näyttäytyvät.

Itse asiassa olen aina haaveillut itsestäni Saurin ja Yöradion manttelinperijänä, olostani semmoisena ”Köyhän miehen” Yöradiona.

***

Karkkilakon 9. päivä. Tupakka”lakon” 1vuosi 8 kk 3 viikkoa 3. päivä.

Vielä jatketaan sairastelua. Syödään hyvin, mutta terveellisesti (eikö lasi punaviiniä silloin tällöin syksyisin ollut yksi pitkän ja onnellisen elämän salaisuuksista =)?) ja nukutaan riittävästi.

Illat pimenevät.

Kynttilöitä pitää polttaa (kunhan muistaa opit opetusvideosta, jossa syttyvät ensin verhot, sitten sohva, vai mitenkä se meni?).

Eikä unohdeta: karhu- ja rapukävely pitävät fyysisen kunnon kondiksessa ja lapsenmielisyyden yllä – jopa syksyllä.

***

  • Nurkissa edelleen pyörivä 2014-Tsemppi-klubilainen J.