Perjantaina kampaajan kautta kuntosalitreeniin ja edelleen infrapunasaunaan. Iltapäivän kuluessa kävin kyllä sisäistä kamppailua, että pitäisikö sitä mennä vai eikö sitä pitäisi. Tiedostin samalla: ajatusongelmia ja ongelma-ajatuksia.

(Ehkä) suurin syy siihen, miksi ylipäätään annoin ajatusteni käsitellä vaihtoehtoa treenin väliin jättämisestä, oli se, että ruokailuvälit olivat taas venyneet ylipitkiksi, kun iltapäivän välipala oli jäänyt väliin lounassuunnitelmamuutoksen vuoksi.

Koskahan minä opin, että se ei ole yhtään hyvä juttu!? Treeni ei vaan maistu, jos polttoainetta treeniin ei ole. Hain kaupasta banaanin ja purkin raejuustoa.

***

Söin autossa parkkipaikalla ja etenin pukuhuoneeseen asti, missä kohtasin seuraavan haasteen alkavalle treenilleni. Olin unohtanut treenikamoista sukat. Minulla oli mekko ja sukkahousut, eli ei sukkia jalassakaan. Seuraavaksi mietin, voisinko laittaa lenkkarit paljaisiin jalkoihini vai olisiko paras ratkaisu sittenkin jättää polyamidi-sukkahousut treenihousujen alle, jolloin saisin sukkahousujen teristä ”sukat”.

Valitsin paljaat jalat ja jatkoin määrätietoisesti salin puolelle kohti crosstraineria.

***

Crosstrainerillä lämmittely sujui hyvällä teholla, välillä lisäsin tempoa, menin ja pysyttelin epämukavuusalueella, sitten kevensin ja jatkoin taas peruslämmittelyä. Lämmittelystä siirryin huikan kautta jalkaprässiin.

Tiedättekö muuten, miten paljon erilaisia pakaroiden kuvia netin näyttöön ilmestyy, kun laittaa hakusanaksi pakaratreeni! Jos ette tiedä, kokeilkaa nyt. Minä laitoin hakusanan, koska en saanut mieleeni laitetta, jolla pakaratreenini tein, siis sanaa ”jalkaprässi”. Netistä en sitä kuitenkaan löytänyt, ainoastaan edellä kertomani laajan kuvamateriaalin, mutta tulipa sana sitten kuitenkin lopulta mieleeni.

Jalkaprässin jälkeen kyykkyjä (epämiellyttävää) ja sitten jalan koukistuksia edelleen laitteella. Sitten oli vuorossa mm. vinopenkkipunnerruksia, ylätaljaa, pystysoutua, vatsa- ja selkälihasten harjoitteita.

***

Harjoittelu tuntui pitkin matkaa huonolta. En osaa kuvailla tai selittää sen paremmin. Jotenkin vaan oli vaikeaa keskittyä, polte puuttui, suoritin vain, mutta suoritin loppuun asti. Ajattelin, että olen tauon jälkeen vielä niin aloittelija, että nyt pitää vaan tehdä, kiinnosti tai ei. Koin, että jos nyt jätän tekemättä, siksi ettei kiinnosta, homma jää tähän.

***

Infrapunasaunassa tapasin nykyisiä tsemppiläisiä. Se oli kiva juttu. Yhteistä juteltavaa olisi riittänyt pidempäänkin =).

***

Infrapunasaunan jälkeen pesulle, sitten pukeutuminen ja kohti viikonlopun viettoa huomatakseni etteivät sukat sitten olleet ainoa, jota olin matkasta jättänyt: myös vaihtoalusvaatteet puuttuivat tällä kertaa. Ja hikisiä ei vaan pysty pukemaan.

Mutta olen saanut hyvää siedätysterapiaa unohduksistani. Se ei ole maailmanloppu, vaikka ärsyttävää onkin. Hämmästyttävää kyllä, mutta epätäydellisen suoritteen kanssakin oppii ehkä elämään. Minulla on kokemusta jo melkein kaikista mahdollisista unohduksista.

Olen unohtanut vesipullon (useammankin kerran), olen unohtanut hikipyyhkeen, olen unohtanut urheiluliivit, olen unohtanut pyyhkeen, hiusharjan, olen unohtanut hiuspohjalleni sopivan shampoon, olen unohtanut sukat, vaihtosukat, treenipaidan, jne. Mutta en vielä kertaakaan sellaista, minkä vuoksi olisin joutunut luovuttamaan ja palaamaan kotiin ilman treeniä. Toivottavasti niin ei käy myöhemminkään.

***

Lauantaiaamu alkoi kurkkukivun merkeissä. Kurkkukipu ei hellittänyt viikonlopun aikana. Varsinaiseen treeniin minusta ei taudiltani ollut, mutta teinpä sentään sekä lauantaina että sunnuntaina pitkät kävelylenkit siskoni kanssa. Ihanaa raitista ilmaa, syviä keskusteluja ja syksyn värejä. Niin, ja asfalttia!

Nyt vähän mietityttää, mihin suuntaan tauti etenee ja mitä se tarkoittaa ensi viikon treenien ja vasta uuteen alkuun päässeen harjoitteluni tulevaisuuden kannalta? Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

***

  • Nurkissa edelleen pyörivä 2014-Tsemppi-klubilainen