Hello! Olen yhä olemassa hartaasta hiljaiselosta huolimatta.

Hiljaiselon aikana olen ottanut elämässäni ison askeleen, luopunut tutusta ja turvallisesta antaakseni itselleni mahdollisuuden kokeilla, kantavatko siipeni. Ja jos kantavatkin, millä ehdoilla kantavat. Iso pieni muutos: työpaikan vaihto.

***

Pauli Hanhiniemeä lainaten ”- – se joka pystypäin luopuu taivaspaikastaan – – ”. Ja minä tein sen, hyppäsin melkein tuntemattomaan. Syyt miksi, ovat moninaiset.

Vaikka minulla oli ympärilläni hyviä ystäviä, hyväksyntää, tukea, osaamista, mielenkiintoisia projekteja ja työtehtävät, joita rakastan, minun vain piti lähteä. Pitkään samassa työtehtävässä, samassa työpaikassa oleminen tekivät sen, etten enää kokenut kehittyväni, vaan pikkuhiljaa aloin tuntea osaamistasoni jämähtäneen paikoilleen, jopa laskevan. Ja vaikka tiedostin sen, olin valitettavasti kyvytön korjaamaan asiaa. Nyt minun on pakko korjata hakeakseni paikkani uudessa ympäristössä.

***
Tsemppi-matkallani sain Juhon kautta kuulla myös muista ammattilaisista, mahdollisuuden tutustua osaajiin, joita elämäntapamuutokseni kaipasi. Toinen oli kiropraktikko, jonka vastaanotolla yhä käyn.

Alkuajan tiiviin käsittelyjakson jälkeen käynnit ovat harventuneet, mutta yhä säännöllisinä tulevat tarpeeseen. Viimeksi kävin väänneltävänä viimeisenä työpäivänäni ja kun hän hyvien tapojen mukaisesti kysyi, kuinka minulla menee, vastasin rehellisesti: ”No, nyt kun kysyt, niin ihan päin v.…a”. J. Siinä minä sitten tilitin kokemuksiani siitä, kuinka tunsin, kuin olisin perheeni hylännyt, samalla, kun hän sujuvasti käänteli, väänteli ja käski minun siirtyä eri paikkoihin ja asentoihin. Nivelet ja jumit tulivat kuntoon ja mielikin keveni. Anteeksi ja kiitos. Ehkä hän kuitenkin oppi kerrasta, eikä enää jatkossa kysy, kuinka menee, ja minä ymmärrän häntä hyvin.

***

Juhon kautta tutustuin myös mentaalivalmentajaan.

Minusta se on söpöä, miten Juho hienotunteisesti ohjasi minut henkisissä kehitystarpeissasi henkisen kasvun osaajan luokse, kun hän tunsi (niin kuin useimmat muutkin kanssani yhtään pidempään keskustelleet), ettei hänellä olisi avaimia ja aikaa auttamiseen.

Arvostan ihmisiä, jotka eivät haali kaikkea itselleen, vaan rajaavat omat tekemisensä, keskittymiskohteensa ja ohjaavat oman toimialueensa ulkopuoliset jutut muiden toimijoiden luokse. Itse olen siinä huono ja tiedän, miten vaikeaa rajaaminen on, ja miten kiva olisi laajentaa omaa repertuaariaan vähän rajan ylikin. Vaikeaa, vaikka tiedän, että se on virhe. Koska silloin alkaa rönsyily ja pahimmillaan ajaa itsensä tilanteeseen, jossa huomaakin tekevänsä kaikkea muuta kuin mihin alkujaan ryhtyi. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi pysyä ikuisesti siinä, mihin alkujaan ryhtyy, vaan sitä, että on tärkeää tiedostaa, mihin suuntaan omaan tekemistään vie.

Kävin viime vuonna Minnan pakeilla intensiivisen mentaalivalmennusjakson ja huomaan nyt kaipaavani hänen vinkkejään jäsentääkseni näitä työpaikan vaihdoksen aikana syntyneitä epävarmuuden tunteita. Tiedän yhteystiedot, että ehkä piipahdan juttusilla.

***

Aavistelen kuitenkin jo tuoreeltaan, että uudessa työpaikassa on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia minulle – myös urheilusaralla. Omistajataholla lienee urheilumiehiä ja/tai -naisia, sillä työpaikassa on panostettu paljon liikunnan tukemiseen. Meillä mm. on mahdollisuus liikkua kaksi tuntia viikossa työajalla ja vieläpä ammattilaisen ohjauksessa. Aika hienoa.

Mutta hienoa on myös ymmärtää se, että ilman Tsemppiä minusta ei ehkä olisi ollut menijäksi näihin liikuntaryhmiin. En olisi kehdannut mennä mukaan urheilijapiireihin, joissa olisin tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Nyt tunnistan, että vaikka muut osallistujat ovat urheilijoita, en ole niin epäurheilullinen, että minun pitäisi jäädä kokonaan pois.

Olen löytänyt ja osittain hyväksynytkin minun tapani olla liikkuja. Ja se on ennen kaikkea Tsempin ja Juhon ansiota.

***

Olen oppinut muutakin. Ymmärtänyt mm. sen, miten nopeasti kuntotaso laskee ilman täsmätreenejä, vaikkapa punnerrukset esimerkkinä. Aikaan, jolloin punnersin useampana päivänä viikossa, viiden punnerrusten sarja oli verrattaen helppoa ja niitä meni vaikka viisi tai seitsemän sarjaa pienillä tauoilla. Nyt viisi punnerrusta putkeen ei mene. Eli lisää täsmätreeniä, please.

***

Töiden jälkeen ja viikonloppuisin olen myös käynyt Lady Linellä ryhmäliikuntatunneilla ja / tai infrapunasaunassa. Infrapunasauna on loistava tapa rauhoittaa, rentouttaa ja puhdistaa mieli paineista ja velvollisuuksista. Suosittelen. Lämpimästi.

***

Liikunta on siis pikkuhiljaa löytynyt takaisin arjen aikatauluihin, vaikka Tsempin loppumisen jälkeen ja pitkän karkkilakon loppumisen jälkeen, olin hyvän aikaa hukassa, toisin sanoen semi-hunningolla.

Työpaikan vaihtoon liittyy myös sen ymmärtäminen, että ilman tehokasta mielenhallintaa (=Liikunta) en kestäisi ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita, joita uusi ympäristö minussa herättää.

Vaikka haluan karkkeja tai vaikka haluan ottaa lasin (tai kaksi) viiniä, tiedän jo, etteivät ne peittoa liikuntaa sen tehokkuudessa kokea mielihyvää, saada riittämättömyyden tunne katkeamaan tai mieli nollattua.

***

Loppuun vielä yksilöintitietoasiaa.

Kun kuulin, että kirjoittajat ja lukijat menevät sekaisin, sovimme, että jatkossa pysyttelen edelleen nimimerkin takana, mutta käytän nimimerkkiä, ettette te lukijat luule, että blogi-kirjoituksessa minä olen Juho tai että Juho on minä.

Siis tunnistatte minut jatkossa tämmöisestä ”allekirjoituksesta”: ”Nurkissa edelleen pyörivä 2014-Tsemppi-klubilainen J.”

Mukavaa alkavaa viikkoa.

T:Nurkissa edelleen pyörivä 2014-Tsemppi-klubilainen 🙂