Se olis sitten siinä, tämä valmennusjakso, tämä valmennusvuosi. Perjantaina koettiin fiiliksiä laidasta laitaan sekä urheilutestausten että loppujuhlien merkeissä. Ilmassa oli suuria pettymyksiä, vähän ylpeyttä, hulvattomuutta ja haikeuttakin. Siipiweikoilla oli tosi isot tuopit. Ne yhdessä aamun kello viiden herätyksen ja tunnekuohujen kanssa ja tulin osoittaneeksi iltajuhlassa samaa sisukkuuden puutetta ja huonoa kuormituksen kestoa kuin viivajuoksussakin. Olin nukkumassa ennen puolta yötä.
***
Mutta viivajuoksuitkut on nyt itketty. Tiedän kyllä avaimet tuloksen parantamiseksi, jos haluan sen saavuttaa. Tutkiskelin kuitenkin vanhat tulokset vielä läpi. Huipputulokseni juoksin ensimmäisen jakson välitestissä: juostu aika 9 min 42 sekuntia, kun perjantaina annoin periksi jo 7.40 kohdalla. On vaikeaa käsitellä omaa kyvyttömyyttään ylittää itsensä. Vaikeaa kestää se, ettei pysty parhaaseensa.
***
Sunnuntaina olin kävelylenkillä pitkästä aikaa. Aika kiva juttu. Ja joulusiivoukset on pikkuhiljaa aloiteltu. On laadittu joulusuunnitelmia ja ruokalajitsekkauksia sekä kauppalista loppuhankinnoista. Ai niin, ja palautelappukin on vielä kirjoittamatta, se pitää myös hoitaa kuntoon.
***

Joulunpyhinä aion lukea, kirjoittaa, lukea ja kirjoittaa. Tehdä kävelylenkkejä, käydä Lady Linellä testaamassa infrapunasaunan ja ehkä juosta vähän juoksumatolla. Punnertaa, kyykätä, vetää leukoja ja koittaa tarkkailla syömisiä ainakin sen verran, etten söisi itselleni pahaa oloa. Koska ähkysyöminen ei ole ylellisyyttä, vaan ajattelematonta oman hyvän olon kannalta.
***
Teen vielä tämän vuoden puolella suunnitelman, mitä liikuntaohjelmaa alan tammikuusta noudattamaan ja mitä tavoitteita ja välietappeja itselleni asetan.

Karkinsyönti vapautuu ihan kohta, vuodenvaihteessa. En vielä tiedä, mitä se tarkoittaa. Jos alan taas syödä, lähteekö homma lapasesta? En ole yhtään varma, on iso vaara siitä, että palaan tilanteeseen, jossa syön karkkia päivittäin ja isoja määriä. Ei voi tietää. Toisaalta, jos minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi, voinhan aina aloittaa uuden lakon.
***
Tavoitteet siis saavutettiin ja liikunnan merkeissä vuosi 2014 oli hyvä vuosi. Vuosi 2013 sen sijaan oli erityisen huono. Mielenkiinnolla seuraan, mihin vuosi 2015 minut vie – hyvässä ja pahassa.
***
En vielä tiedä blogin jatkosta omalta osaltani. Voi olla, että tämä jää viimeiseksi. Jos näin, kiitän hyvästä, joskin hiljahkosta seurastanne ja toivotan tsemppiä ja ennen kaikkea uskoa omien tavoitteiden saavuttamiseksi.