Sopisi äidille. Sopisi iskälle. Sopisi kummipojille. Sopisi siskolle. Ja monelle muullekin, mutta vaatisi sen, että Tsemppi-klubi avaisi toimipisteen myös Hämeenlinnaan ja löytäisi sinne yhtä huipun valmentajan.

Aamu-Tsempissä tuli taas hiki. Se virtasi noroina pitkin selkää ja hiusrajaa ja vatsassa ja reisissä kihelmöi samalla lailla kuin lapsena pitkän luistelemisen jälkeen.

Se on huumaavaa, koukuttavaa, voimaannuttavaa, jotain, mikä saa katoamaan kaiken muun ympäriltä: maailman tuskan, onnettomuudet, riiston ja viimeisempänä, vähäpätöisimpänäkin tekemättömät kotityöt.

***

Juho hemmotteli meitä liikkeen kautta aamun ja mulle tuli sellainen fiilis, että tämä ei saa olla viidenneksi viimeinen kerta. Mutta oli se.

Nyt on keskiviikko 10.joulukuuta ja syksyryhmäläisillä on enää neljä kertaa jäljellä. Niistä yksi menee valitettavasti itseltä työreissun vuoksi sivusuun eli jää kolme. Nyyh.

***

Mutta olen kuullut, että monella porukassa mukana olevalla on taas jatkoaikeita mielessä. Kateeksi käy heitä. Itse vetäydyn ainakin seuraavaksi kaudeksi oman onneni nojaan syventämään ja mietiskelemään tähän asti kuultua, tähän asti kokeiltua.

***

Vielä on kotitreeniäkin jäljellä. Ensi viikolla on ennätysten aika. Silloin selviää, meneekö toinen leuanveto progressiivisen harjoituksen eteenpäin sysäämänä. Viidennen viikon kotitreenikin on jo aika kova: on kyykkäämistä 15 kiloa repussa, on 25:n leuanvetourakka kumin kanssa. Leppäkerttumatto tekee kotitreenistä kivempaa, mutta ei yhtä kivaa kuin Rattikadulla.

– 2014-Tsemppi-klubilainen

Kotitreenikalustoa

Kotitreenikalustoa