Aamutsempissä ensin jalkapohja- ja sitten säärihierontaa. Puuha toimii hyvänä korvikkeena kotiinkin erityisesti niille, joilla on tarve tehdä aina tv:tä katsellessaan jotain muuta, kuten syödä.

TV-Haaste: seuraavan kerran, kun avaat jääkaapin oven ja alat miettiä, tekisitkö mehevän kerrosvoileivän vai ottaisitko jogurtin, tai kun silmäilet kaapeista jotain muuta pikkupurtavaa, käännypä kannoillasi. Vaihda sen sijaan jalkaasi leppoisat kotihousut, esim. collegehousut toimivat tässä erinomaisesti, ellet ole sitä jo tehnytkin – ja sitten vaan sohvalle. Ymmärsit oikein, eväittä.

Ota yhtä rento asento kuin silloinkin, kun sinulla on sylissäsi sipsikuppi ja aloita hieronta käsittelemällä ensin toisen jalan jalkapohja, jalkaterä, varpaat ja siirry sitten sääreen ja pohkeeseen, kun sopivalta tuntuu. Ja sitten sama toiselle jalalle. Ta-daa: kun ohjelmat on katsottu, huomaat suorittaneesi ohessa rentouttavan hieronnan ja selviytyneesi tv:n katselusta ilman ruokaa.

Hyvä sinä! Nyt voit palkita itsesi hyvällä ruoalla (ei vaiskaan), palkitse mieluummin menemällä ajoissa nukkumaan.

***

Takaisin Tsemppitreeniin: Itsehieronnan jälkeen jatkoimme lämmittelyä reippaalla kävelyllä ottaen samalla sivuillamme roikkuvat narukädet mukaan aktiiviseen liikkeeseen. Yllättävän helppo, nopea ja tehokas tapa saada sykettä nousemaan, tuo käsien mukaanotto meinaan, on.

Sitäkin kantsii kokeilla kotona, mutta jos asunnon neliöt arveluttavat, kiinnitä erityistä huomiota lähellä oleviin pöydän nurkkiin, kaapistoihin, maljakoihin ja muihin koriste-esineisiin sekä mahdollisiin kanssaeläjiin. On vaara, että tässä lajissa hyvä tarkoitus päättyykin tilanahtaudessa ikävästi.

***

Tsemppitreenissä ohjelmassa oli myös tikapuilla taiteilua, tepsuttelua ja askellusta. Eivätkä nämä olleet mitkä tahansa tikapuut, vaan sellaiset lattiamallin yksilöt. Siinäkin lajissa syke nousi ja nousee huomaamatta ja samaa kategoriaa oli ja on varvashippa. Luit oikein, varvashippa.

Milloin itse viimeksi leikit tuota hengästyttävää ja yksinkertaisuudessaan nerokasta leikkiä? Pisteitäkin laskettiin ja takkiin tuli. Tosin kisa oli tiukka, 1-0, eli murskatappiosta ei sovi puhua. Ja kyllä, hävisin paremmalleni, ja kyllä, kestän sen.

Karhukävelyäkin oli ohjelmassa, etu- ja takaperin.

***

Jälkeenpäin jo töihin saavuttuani oivalsin, että hei, mehän oikeastaan vaan leikittiin aamu. Tunti meni hujauksessa. Jalat tekivät kovasti töitä. Pakaroihin saatiin kontaktia ja kumilla yläkroppakin töihin.

Itse asiassa mun jalat on tulessa näin illalla, mutta sillä lailla miellyttävällä tavalla kumminkin. Ja selässä myös tunne, että treenattu on.

Nerokas treeni-muoto. Ilo, teho, hyöty, rentous, vauhti, helppous, kuin lasten leikki, mutta sopii hyvin myös varttuneemmille. Leikkimistäkin siis suosittelen kokeilemaan kotona.

Vinkki: jos olet unohtanut, miten leikitään, kutsu mukaan omat lapsesi, lastenlapsesi, naapurin kakarat ja kyllä kilpailuviettinen ystäväkin paremman puutteessa käy.

***

Sain piponi, mutta onneni ei jatkunut pitkään.

Kun lapset alkoivat hetki sitten pukea lähteäkseen puuhikseen, kuulin kuinka kolmasluokkalaiseni huusi pesuhuoneeseen vaatteitaan hakemaan menevälle siskolleen äänessään omistajan ylpeyttä: ”Tuo mulle samalla se pipo, se hyvä.” Ymmärrätte varmaan, että minun piponi on nyt poikani pipo.

***

 –Nurkissa edelleen pyörivä 2014-Tsemppi-klubilainen