Parhaat testit ikinä.

Oli kiva fiilis poislähteissäkin, vaikka tiedän, etten saanut tai ottanut itsestäni ihan kaikkea irti – tälläkään kerralla. Koin kuitenkin monta onnistumista – henkisesti ja fyysisesti – ja tiedän, että juuri siksi, minusta tuntuu niin mukavalle.

Olin itselleni lojaali ja rehellinen ja tein sen, minkä halusin ja tällä kertaa se riitti minulle. Tällä kerralla en vaatinut itseltäni jotain parempaa, enkä pettynyt itseeni. Tällä kertaa vaadin itseltäni vain sitä, että ottaisin iisimmin ja nauttisin siitä, mitä kulloinkin teen, koska sitä mieleni ja kroppani kaipaa nyt eniten.

Oli ihana, kun sain antaa itselleni sen, mitä tunnistin tarvitsevani sen sijaan, että olisin antanut ulkoisten hyvinvointimittarien, näyttämisenhalun tai minkään muunkaan minun ulkopuolella olevan vääristää tahtoani.

***

Käsittelen näitä tunnelmia vähän samalla mentaliteetilla kuin masennusta. Masentunut mieli tai pettymysten ja arvottomuuden kokemukset eivät ole todennettavissa ulkoisista puitteista tai aina sosiaalisesta käytöksestäkään, koska tyhjyys on ihmisessä, ei hänen ulkopuolellaan. Vaikka kaikki muut näkisivät hyvinvoivan ja onnellisen ihmisen, hänen oma kokemusmaailmansa voi olla hyvin poikkeava. Ja siinä on juuri se juttu, kaikkein tärkein juttu.

Vaikka viivajuoksussa pääsisi tasolle 11, voi olla pettynyt itseensä ja toisin päin, joskus viivajuoksun tason 7 saavuttaminen on osoitus suuremmasta – vaikka kyseessä olisi yksi ja sama juoksija. Huippusuoritukseen yltäminen ei ole synonyymi sille, että ihminen kokisi merkityksellisyyden, ei, vaikka muut näkisivät tuloksessa itsensäylittämisen, jota lähtökohtaisesti voisi pitää henkilökohtaisena tähtihetkenä. Ulkopuolisuuden kokemus onnistumisessa voi johtaa vielä tyhjempään oloon. Minä uskon niin.

***

Eilen kirjoitin siitä, että olen päässyt tavoitteeseeni ja tunnen yhä niin. Sekin on aika mukavaa (ja äärimmäisen harvinaista minun tapauksessani).

***

Tammikuussa 2014 lähdin hakemaan Tsempistä elämääni iloa, merkitystä ja sisältöä. Lähdin hakemaan liikunnanriemua ja pienempää mahaa (sellaista, jota ei tarvitse vetää sisään aina, kun kulkee peilin ohi). Halusin vahvan selän entisen huonon, ruman ja kipeän tilalle. Niitä lähdin hakemaan ja kaikki ne olen saanut ja paljon, paljon muutakin.

Toukokuussa 2014 tein elämäni ensimmäisen leuanvedon – ja nyt pääsen jo kaksi. Jee, minun pieni iso asiani ja kehityskaareni. Rasvaprosenttini on laskenut alun n. 30:stä n. 20:een, vaikka painonmuutos on ollut vain n. 3-4 kiloa; Enemmän siis sisäinen muutos kuin ulkoinen, mutta taas sama juttu. Millä on merkitystä itselle ja millä on merkitystä muille? Sillä, miltä näyttää vai sillä, mistä koostuu?

***

Niin, ja olen minä saanut myös oppia, uskoa ja halua karkki-/herkkulakkoon. Tänään on 5 kk täynnä. Viisi kuukautta! Minulla, joka ennen lakkoa söin noin kilon karkkia viikossa ja 1,5 litraa limsaa päälle.  Minä, joka aikaisemmin lohdutin, palkitsin, hemmottelin, viihdytin ja mässäilin ruoalla, erityisesti isoilla karkkipusseilla, olen selvinnyt jo monta kuukautta ilman.

Savutonta aikaa on nyt takana 9 kuukautta ja 22 päivää, enkä minä enää laske savuttomia päiviä joka päivä tai viikkokaan. Savutonta, minulla, joka tarvitsin ilta-annokseni pieniä poikkeamakausia lukuun ottamatta kahdenkymmenen vuoden ajan.

Olen päässyt tavoitteeseeni.

***

Ohjaus jatkuu vielä kaksi kuukautta, sitten olen omillani, ellen sitten aloita kolmatta tsemppiä.

Seuraavan kahden kuukauden aikana keskityn siihen, että… 

Sekä varmistan sen, että…

Kerron lisää, kun olen saanut muotoiltua lauseet omannäköisikseni.

***

Loppuun vielä pohdintaa blogista. Olen nyt julkisesti merkitty, myöntänyt syyllisyyteni, kun on kysytty. Vaikka nimimerkin takaa onkin helpompi kirjoittaa, jatkossakin, olisin jo valmis vuorovaikutteisempaankin kirjoittamiseen.

Ajatus blogista oikeastaan lähti aikoinaan siitä, kun huomasin piipahtavani toistuvasti Tsempin ja Hyveen sivuilla katsomassa, löytyisikö sieltä uusia kuulumisia tai jotain, kuvia, kirjoituksia, ihan mitä tahansa. Minusta olisi silloin ollut kiva, jos olisin löytänyt uusia mietteitä, joita olisin voinut sitten jalostaa itselleni sopivaksi tai kommentoida, saada uusia näkökulmia, jakaa yhteisiä kokemuksia.

Siispä toivoisin, että jos näitä piipahtelijoita on muitakin kuin minä, laittaisitte toiveita, palautetta, jotain vinkkejä (vaikka valmentajien kautta), joiden avulla voisin saada mahdollisuuden vielä loppukaudella antaa teille sisältöä, jota kenties olette piipahtaessanne vailla.