Olin viikonlopun talkoissa ja oli palkitsevaa huomata, miten parantunut yleiskunto ja lihaskunto näkyivät työsuorituksessa. Samoin kuluvan viikon aamu-Tsempin tekniikkaharjoitusten oppi tuli talkoissa testattua käytännön elämässä.

Hyvin olivat vinkit menneet jakeluun: muistin mm. huolehtia siitä, että ennen lapioon tarttumista aktivoin ensin pakarat ja sain siten hyödynnettyä niissä olevan ”piilevän” voiman ja mikä parasta, selkää säästäen.

***

Mökkiviikonloppuna ruokailut näemmä joutuu hiukan hunningolle: perjantaina iso pitsa ja punaviiniä.

Mietin kyllä pitkään, kumman ottaisin, lohikeiton saaristolaisleivän kera vai pitsan, mutta päädyinpä sitten pitsaan. Keiton jälkeen olisi ollut parempi olo, uskon, joten seuraavan kerran valitsen pitsan sijaan keittoillallisen.

Pitsa ei ollut ainoa ruokavaliopoikkeama, söin iltaisin myöhemmin kuin normaaleina viikonloppuina. Söin sipsejä. Otin viinin lisäksi olutta. Mutta asia ok. Nyt on mukava palata takaisin normaaliin ruokarytmiin.

***

Perjantai-Tsemppi oli juuri niin hyvä kuin odotinkin. Minulla oli vapaapäivä, mikä mahdollisti sen, että pääsin vielä Tsempin jälkeen aamupäivällä pyörälenkille. Keskisyke:149; aika: 43 min 30 sek.; matka: 12,14 km; poltetut kalorit: 547 kcal; maksiminopeus 35,3 km/h (aika pliisu, mutta hiekkatiellä oli paljon irtosoraa, joten piti himmailla.).

***

Lauantaina talkoot (hyötyliikuntaa). Ei muuta.

***

Ja sitten sunnuntai: harjoitusohjelmassani oli juoksu 45 min, mutta mitenkäs siinä kävikään? Synnyttänyt, joka ei ole ymmärtänyt heti synnytyksen jälkeen aloittaa lantionpohjalihasten säännöllistä treenaamista, on ajoittain juoksussa ongelmissa! Ei olisi uskonut, että kävin pissalla ennen lenkkiä, sillä jo vartin juoksemisen jälkeen mustat housuni olivat miltei polviin asti märät. En tiedä, saako blogi-kirjoituksissa kiroilla, mutta saanhan kysyä sen, että arvaa kuinka paljon @&%€#¥? Lopetin lenkkeilyn 23 minuutin jälkeen ja päätin, etten juokse enää ikinä.

***

Kotona lohturuokaa: köyhiä ritareita, suklaajätskiä ja kahvi.

***

Kun suurin tuohtumus on mennyt ohi, alan löytää yhteyden Tena Ladyn tarpeen ja lenkkihetken vajavaisen palautumiskunnon välillä. Ehkä juuri siitä oli nytkin kysymys: olen treenannut liikaa tai liian kovilla tehoilla kuntooni nähden, enkä tänään lenkille lähtiessäni ollut palautunut riittävästi, siis ollut riittävän hyvässä kunnossa juostakseni 45 minuuttia. Silloin tulee pahaa mieltä ja pettymyksiä onnistumisen tunteen sijaan. Minun pitää kiinnittää tähän seikkaan jatkossa entistä enemmän huomiota.

***

Kotona minua lohdutettiin: ”Sulla on huomenna Tsemppi, saat sieltä lisää Tsemppiä.” Minä vastasin, että en mene enää. Vaikka tietysti minä menen.

***

Kun aikaa on kulunut vielä enemmän, alan miettiä vielä viikonlopun unenlaadun merkitystä siihen, kuinka ylidramaattisesti epäonnistuneeseen treeniini reagoin. Entä ruokavalion laatu tai muutos suhteessa normaaliin, ehkä silläkin on henkiseen puoleen joku yhteys. Pidetäänpä silmällä.

Tsemppi-voimin sora liikkuu hartiavoiminkin.

Nimetön