Muista riittävä lepo ja palautuminen (vaikka minä en aina)

Kaivoin kotona vanhat kevätkauden raportit ja aloin miettiä, miten olin päässyt niin koviin tuloksiin edellisellä kerralla ja yllätys, yllätys: nyt viimeisimmät tulokset näyttivätkin huonoilta ja minä olen pettynyt itseeni.

Kun pettyy itseensä, tekee mieli luovuttaa. Antaa periksi. Mieleen tulee ajatus, ettei tämä ole tärkeää. Että antaa olla vaan, ei kannata yrittää ponnistella ja etsiä rajojaan, ihan sama.

Nyt vaan nauttimaan elämästä herkutellen ja röökiä kiskoen. Itseensä ei pitäisi pettyä. Se on tuhoavaa.

***

Kesälomakauden jälkeen aikataulut tuntuvat entistä haastavammilta. Joutuu pähkäilemään ja punnitsemaan, mitä kaikkea ehtii ja mistä on valmis luopumaan. Työ vie ison osan päivän tunneista. Matkoineen ja valmistautumisine ja siihen päälle iltapäivän ruokailut, minkä jälkeen kello on 18 ja helposti ylikin.

Kesälomalla ehti kaikennäköistä, kun vapaa-aikaa oli yhdeksän tuntia enemmän kuin arkena, ja se harha on jäänyt vähän päälle, vaikka arkeen on palattu. Lohduttavaa tietysti on, että vaikka se aikavaras onkin, minä pidän työstäni.

Ja ennen kuin ruoka on kunnolla laskeutunut, ei voi lähteä urheilemaan. Näin kello on helposti 20.00, ja kohta iltakahdeksalta onkin jo pimeä.

Kuulostaako siltä, että haluan tehdä asiasta ongelman? En minä ongelmia halua tehdä, ymmärtää vain syksyharjoittelun ja oman elämäntilanteeni realiteetit.

***

Takana muutama huono päivä. Tai ei ne tietenkään läpeensä huonoja ole olleet, mutta niissä on ollut sellaisia piirteitä, mitkä ovat värittäneet koko päivän huonoksi.

Paljon hyvääkin on tapahtunut: perjantaiaamun ihana pyöräilylenkki (12,5 km), rentouttava kasvohoito ja itse asiassa olen kyllä saanut työ- ja kotiaskareita ihan mukavasti eteenpäin ja se on hyvä juttu.

Tunnistan jo, että perimmäinen syy huonoihin päiviin on se, että yksinkertaisesti olen vain touhunnut viime aikoina liikaa. Voimat alkoivat hiipua. Ainoa tehohoito tilanteeseen on rauhoittuminen.
***

Kai tähän kaikkeen kuormittumiseen ja hämmennykseen liittyy taas myös epäonnistumisen pelkoa. Olen huolissani siitä, että menetän sen, mitä olen jo saavuttanut, jos en tee oikeita asioita, syön väärin tai liikun liikaa, liian vähän tai teen liikkumisen väärien harjoitusten parissa. Ja pelkään, ettei aikani riitä pitämään yllä tasoa, jonka haluan eri elämänalueilla saavuttaa.

***

Tähän tuskaan on kohta luvassa helpotusta, kun saan palauteraporttini ja oman harjoitusohjelmani.

***

Niitä odotellessa koitan pitää kiinni ohjeista, jotka itselleni toukokuussa laadin:

Muista riittävä uni.

Muista riittävästi vettä.

Tee viikko-ohjelma ja ruokalista per viikko = ennakoi.

Ei tupakkaa, sen aika on nyt kokonaan ohi. Muista kättä päälle, lapsityövoima, raskasmetallit ja viljelytila.

Aseta tavoite.

Nauti elämästä.

***