Viiden päivän ”yksinhuoltaja-arkeni” päättyi tänään, kun puoliso tuli reissultaan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen tilanne. Hyvää on se, että sympatiani yksinhuoltajia kohtaan voimistui taas omien kokemusten myötä.

Kun on yksin vastuussa kaikista juoksevista asioista ja arjen järjestelyistä, omaa treeni- ja palautumisaikaa on välillä vähän vaikeaa löytää. Nukkumaanmenokin venyy helposti kotiaskareiden parissa sillä seurauksella, että univelkaa kertyy koko ajan vain lisää vanhojen rästien päälle. Ja sen purkamiseen menee aikaa. Sitä paitsi väsyneenä tulee tehtyä helpommin virhevalintoja myös ruokailun saralla puhumattakaan maltin menettämisestä.

***

Tänään oli ihan hyvä päivä. Olin töissä tehokas, systemaattinen, ahkera ja muistin tauotkin. Mutta iltapäivällä tuli lisähommia ja sen seurauksena kotiinlähtöni viivästyi, mikä johti siihen, etten ehtinytkään Hyvä selkä -ryhmäliikuntatunnille, joka alkoi 16.30.

Olen jo oppinut suunnitelmien ja tavoitteiden merkityksen, niiden tärkeyden onnistumisen kannalta, mutta vielä on harjoittelemista sen kanssa, että mites sitten, kun suunnitelmat menevätkin uusiksi.

***

Lapsena ja nuorena oli kova tekemään suunnitelmia. Minusta oli hauskaa vetää kohta listalta yli, kun sain suunnittelemani toimen tehtyä. Tehtävän yliviivauksella oli niin iso motivoiva merkitys, että usein ikävätkin hommat tuli tehtyä, kun tiesin, että vain tekemällä saisin vetää himoitsemani yliviivauksen suunnitelmaani.

Maksimoin yliviivausten määrän kirjaamalla listalleni melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut. Herääminen, pukeminen, petaaminen, hiukset, hampaiden pesu, syöminen, repun pakkaaminen, lähtö, … ja joka ilta listan viimeisenä luki nukkumaanmeno.

Sittemmin lasten myötä petyin niin monta kertaa toteutumattomiin suunnitelmiin, että kyynistyin ja lopulta lopetin kokonaan uskomisen listoihin. Pelkkä listan ajatteleminen toi minulle samaan aikaan surullisen ja vihaisen mielen.

Mutta Tsempin kevätkausi palautti uskoni listoihin, joten: herääminen, pukeminen, petaaminen, here I come!

***

Mutta suunnitelmat menivät siis tänään uusiksi ja tässä sitä nyt ollaan kello 19. edelleen keräilemässä itseä ja miettimässä, että mitä treeniä tilalle. Pyöräily, juoksu, mäki-spurtit, kotitreeni ja punnerrukset vai mitä?

Saunaankin haluaisin.

Ja nukkumaan pitää päästä ajoissa, koska huomenna on aikainen aamu ja lähtö Tsemppiin ennen aamukuutta.

Olen aamuihmisiä, eikä herääminen periaatteessa ole ongelma, mutta myönnetään, että näin kesälomakauden jälkeen, iltojen venymisen myötä, myös herääminen on ollut astetta vaikeampaa.

Valitettavasti tämänpäiväisestä pilates -tunnistakaan ei ollut korvaavaksi treeniksi, kun en asustele ihan fillarimatkan päässä Lady Lineltä. Ja autoilu edestakaisin on vastoin luonnonystävä -arvojani.

Salille olisin voinut mennä, mutta minulla ei ole vielä saliohjelmaa, joten tiedän, että jos juoksumatto ei olisi ollut vapaana, pyörimiseksi olisi mennyt ja lopulta olisi harmittanut liikaa. Suojelin itseäni varmalta epäonnistumiselta, nähdään se vaikka semmoisena.

***

Myöhästyin siis ratkaisevat viisi minuuttia ja päätin mennä kauppaan. Jos en olisi karkkilakossa, olisin ostanut lohtukarkkini, tunnistin. Mutta olen, joten ei tarvinnut miettiä lohtuherkkuja kuin mielenliikkeiden tunnistamisen verran.

Ostin salaattia, kurkkua, hedelmiä, maitoa, maitorahkaa, cashewpähkinöitä, leipää ja juustoa. Ja jouduin tekemään vaikean valinnan suomalainen perusjuusto vs. ruotsalainen 17%:nen. Arvaa kumpaan päädyin?

***

Kotiintultuani tein lempparisalaattini: Halloumijuusto-salaatin.

Herkkupäivällinen: Halloumijuusto-salaatti.

Herkkupäivällinen: Halloumijuusto-salaatti.

***

Tässä kuulumiset ja nyt pieni juoksulenkki. Sitten kotitreeni ja punnerrukset, saunaan, huomiset pakkailut ja vielä hetki hyvän kirjan parissa. Nähtäväksi jää ehtiikö tämän kaiken jälkeen edelleen ajoissa nukkumaan.