Minuuttiaikataululla olin tänään kello 8.59 Hyveessä treenivaatteet päällä ja valmiina aloittamaan testaukset. Valokuvaus ei ollut niin paha, kyllähän maailmaan kuvia mahtuu. Punnitus ja kehonkoostumusmittaukset, ei paha sekään. Oikeastaan oli positiivinen yllätys, kuinka huikea muutos on 26.1.2014 – 31.8.2014 välisenä aikana tapahtunut, olen siis tyytyväinen tuloksiin. Valakyykky – paremmalla tuloksella sekin kuin toukokuun loppumittauksissa, eli ihminen kehittyy oikeassa ohjauksessa, jee! Siinä aamun onnistumiset. Sitten epäonnistumiset: tasapainotesti! Mitä ihmettä minulle oikein tapahtui? Tasapaino on ollut yksi eniten viime kuukausina treenaamistani taidoista, ja sitten tulos on – no, ei se surkea ollut – mutta odotin kyllä parempaa. Ehkä oman kuvittelemani tason alle jääminen johtui siitä, että kroppa ei ollut vielä virittäytynyt optimivalmiuteen, kun joutui tasapainoilemaan kylmiltään. Viivajuoksu – tulos huononi ensimmäisen kauden lopputesteistä, mutta asia ei jäänyt vaivaamaan minua, joten en spekuloi sitä sen enempää. Mukavaa oli! Rennolla otteella ja nautiskellen.

***

Ja kyllä, perjantain Venetsialaisissa oli hauskaa. Paljon syvällisiä keskusteluja, haleja ja lonkeroa. Ensimmäiset kolme juomaa laskin, mutta sitten annoin mennä vaan, fiiliksellä. Lonkero on illalla olutta parempi menojuoma, mutta sitä juotuaan maksaa aamulla kovemman hinnan. Niin nytkin. Lauantaiaamu alkoi oksennuksen merkeissä, mutta olo koheni, kun sain aamun voima-annokseni: maitorahkaa, cashewpähkinöitä, rusinoita, pellavansiemenrouhetta, vadelmia, paljon raikasta vettä, kahvin kevytmaidolla ja pienen happihyppelyn koiran kanssa. Siinä yksi minun konkreettinen elämäntapamuutokseni: terveelliset eväät auttavat elimistöä – myös mieltä – palautumaan juhlankin jäljiltä paremmin kuin roskamättö, kuten sipsit, limsa, pitsa, kebab… Ravitsevat eväät toimii, vaikka muutokseen ryhtyessä pelkkä ajatus on erittäin ärsyttävä. Siis, suosittelen kokeilemaan ärtymyksestä huolimatta, itse en kaipaa entiseen.

***

Elämäntapamuutos numero kaksi. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan on juhlimiseeni kuulunut alkoholin lisäksi tupakka. Merkittävässä roolissa, niin kuin riippuvuutta aiheuttavat jutut yleensä ovat, erittäin hallitsevia ja kokonaisvaltaisia.

Annos: hyvän aamun aloitus.

Annos: hyvän aamun aloitus.

Koen käsittämätöntä, mutta miellyttävää vapaudentunnetta, kun pystyn jo juhlimaankin ilman tupakkaa. Vielä tämän vuoden tammikuun alussa pidin ajatusta lähes mahdottomana. Mutta olen kuullut sanottavan, että kerran ”tupakkamies” on aina ”tupakkamies”, en tiedä, ehkä se ei ole koko totuus. Silti olen riippuvuuteni edessä edelleen nöyränä. Vieläkin tuntuu liian aikaiselta kahdeksan kuukaudenkin savuttoman ajan jälkeen sanoa, että ei tupakoi. Ei enää koskaan, vaan henkosten sijaan lähden hengittelemään pilatekseen J.

***

Nimetöasn

Synttäreitäkin meille vietettiin viikonloppuna. Suklaakakku on hyvää ja sallittuakin, kunhan se pysyy mausteena ja elämänsisältö tulee sitten muista jutuista. Iloista ja rentouttavaa sunnuntain jatkoa. Muistakaa kerätä voimia alkavaan uuteen arkiviikkoon, ulkoilla, levätä ja ennakoida tulevaa.