Tästä alkaa Tsempin polku myös blogi muodossa. Syksyn aikana juttuja tulee tasaisen epätasaisesti. Tervetuloa ja nauttikaa, tästä se alkaa….

Voi vitsi! Sama juttu kuin olen kokenut aikaisemmin kirjan kanssa. Olin kirjoittanut mielessäni kirjan moneen kertaan – aika hauskan, jopa nokkelan – vaikka itse sanonkin, mutta sitten, kun on tullut aika kirjoittaa ajatukset paperille, onkin iskenyt unohdus.

Selitys tälle mallille löytyy varmaan jostain syvältä ihmisyydestä. Ja sama kaava pätee moneen juttuun, myös laihduttamiseen, elämäntaparemonttiin tai vaikkapa tupakanpolton lopettamiseen tai alkoholiannosten määrän vähentämiseen. Ajatustasolla suunnitelma on selkeä, jopa kirkas, mutta sitten, kun tulee aika lunastaa lupaukset ja täyttää odotukset, realiteetit iskevätkin vastaan ja lujaa. Tekee miltei kipeää. Ajatus sumenee vähemmän kirkkaaksi ja valitettavasti katoaa usein kokonaan.

***

Netti pursuaa blogeja. Joillekin blogistius (onko se edes suomenkielinen tai ylipäätään minkäänkielinen sana?) on leipätyö, toiselle rakas harrastus. Yksi kirjoittaa blogeja ilmaistakseen itseään, kertoakseen muille, että on olemassa ja nämä ajatukset ovat olemassa.

Jokaisen blogin taustalla on tarina ja se tekee blogeista mielenkiintoisia.

Mutta en vielä tiedä, mitä blogi minulle merkitsee. En ole lukenut blogeja. Useimmat kohdalleni osuneet blogit ovat olleet liian pitkiä ja olen kyllästynyt jo alkutekstissä.

Mutta tahdon tätä. Kirjoittaa ja jakaa kokemuksen. Tahdon kertoa salaisuuden, jonka olen itse tänä vuonna vuosien etsimisen jälkeen oivaltanut. Se on niin hieno juttu, että oikeastaan se riittää syyksi. Siksi minusta tuli blogisti. Sattumalta. Niin kuin monet elämää ohjaavat asiat tapahtuvat. Sattumalta.

***

Tsemppi-klubin syyskauden neljäs päivä on siis lopuillaan. Maanantaina aloitettiin aamu kymmenen tsemppiläisen voimin Hyveen uusissa täsmätiloissa Rattikadulla. Mukana oli pari edellisen jakson uusijaa – niin kuin minäkin, muut olivat ensikertalaisia. Uusijalle sykkeenmittausanturien asettelu meni jo melkein rutiinilla.

Seurantalaite matkassa lähdimme kukin arkiviikon askareihimme keräämään dataa pikku-bodyguardeillemme.

Saimme tehtäväksemme myös kirjata tulevien päivien kuormitukset ja palautumiset, syömiset ja juomiset tarkasti muistiin. Päivän viimeinen kirjaus oli nukkumaanmenoaika ja ensimmäinen heräämisaika. Aika kokonaisvaltaista, mutta alkuvaiheessa on tärkeää kartoittaa, missä kukin menee, jotta valmentajat tietävät, mikä kullekin tsemppiläiselle sopii täsmähoitomuodoksi.

Ensimmäinen viikkomme huipentuu sunnuntain alkutesteihin. Tiedän jo, mitä on vastassa, ainakin noin pääpiirteittäin.

Valokuvaus heti alkuun. Se on paha. Inhoan valokuvien ottamista, mutta olen sitoutunut. Siis: saa valokuvata. Mutta ei julkiseen jakeluun, kiitos. Kamera ja minä emme pidä toisistamme ja sen kyllä huomaa.

Sitten vuorossa ovat lahjomattomat kehonkoostumusmittaukset.

Seuraavaksi valmentajat kartoittavat liikeharjoitusten avulla mm. koordinaatiota, liikkuvuutta ja kehojemme ominaisuuksia.

Lopuksi on vielä valokuvaustakin pahempi rasti: hapenottokyvynkartoitus viivajuoksuna. Se vaatii hyvän hapenottokyvyn lisäksi myös hyvää paineensietokykyä – parempaa kuin minulla on.

***

Ja paitsi alkutestit tulevana viikonloppuna on ohjelmassa myös Venetsialaiset. Pelkäänpä, että perjantain juhliminen tulee näkymään testituloksissa. Hyvää on se, että nyt minulla on hyvät mahdollisuudet parantaa neljän kuukauden päässä olevaan lopputestiin. Eiks jeh?

Ei vaan, melkein vannon, nimimerkin takaa tosin, että kun noudatat valmentajalta saamiasi ohjeita, kuuntelet ja kysyt, jos jokin ei avaudu, ilman alkutestien alla olevia juhliakin, yllätyt itsekin, kuinka erilaisin silmin näet itsesi joulukuussa.

Tsemppiä.