Motivaatio, se kummallinen sana joka toistuu, kun kommentoidaan urheilusuorituksia. Paljon puhutaan kuinka motivoidaan toista, mutta näinhän se vaan on, että motivaatio joko tulee liikkujasta itsestään tai sitten sitä ei vain ole! Valmentajana se on sama kuin hakkaisi päätä seinään, jos valmennettavalla ei ole motivaatiota. On todella turhauttavaa tehdä töitä toisen eteen saamatta siitä vastakaikua.

Saimme hiljattain perheenlisäyksen. Tämän onnellisen tapahtuman jälkeen oma urheilu loppui kuin seinään ja samalla alkoi kunto rapistua. Kerrottakoon, että aikaisemmin juoksin cooperissa 3400 m. Kesällä, kun kävin kokeilemassa, tulokseksi tuli huhkien ja puhkuen 2600 m. Eli aika heikossa kunnossa oltiin. Vuosi esikoisen syntymän jälkeen olen aktivoitunut taas treenaamaan – ja vaikeaa on ollut.

Haluankin kertoa, kuinka itse olen nostanut treenimotivaationi jälleen korkealle. Kaikki alkaa jo useita tunteja, jopa päivää aikaisemmin, ennen varsinaista treeniä ravintoon keskittymisenä. Kun tankit on täynnä polttoainetta, on paljon helpompi alkaa tarpomaan suolla, koska sitähän se reenaaminen on pitkän tauon jälkeen. Mitä ennen pystyit tekemään tuosta vain, on nyt melkeinpä TUSKAA. Oikean ravinnon ja nesteytyksen kautta olen ainakin siinä kunnossa, että tiedän pystyväni ottamaan 100% irti kropastani.

Henkisellä puolella joudun taistelemaan ajasta perheeni kanssa. On raskasta lähteä kotoa, koska poika jää itkemään ovelle. Ei siinä halua aikaa heittää hukkaankaan. Pystyn ottamaan omaa aikaa, koska tiedän treeniä seuraavina vuorokausina antavani enemmän läheisimmilleni. Vaikka kuinka kiva olisi puuhastella ”sohvalta käsin” kaikkea, treeni tuo itseluottamusta ja energiaa arkeen.

Itsensä huijaaminen harjoitteessa on aina tietysti kutkutteleva vaihtoehto. Teenkö hiukan pienemmällä liikeradalla, jotta treeni olisi kevyempi? EN. Nautin siitä tunteesta, mikä tulee seuraavana päivänä tiukan treenin jälkeen, kun ei pysty kunnolla kävelemään. Silloin tiedän laittaneeni kroppani koville. Yksittäisissä sarjoissa taistellaan aina sen pienen, mutta niin kovan äänen kanssa, joka antaisi sinulle luvan lopettaa sarjan, koska tuntuu jo pahalle. Vielä muutama toisto! Viimeinen toisto ja voit karjahtaa tyytyväisenä, kun olet ylittänyt itsesi. Tanko takaisin telineeseen ja läpy kamulle – siitä tulee voittaja-olo!

Kovia treenejä ei kuitenkaan jaksa joka päivä painaa, vaan menen kehoani kuunnellen eteenpäin. Välillä hiukan höntsyä ja lenkkiä, jotta voi taas tehdä ennätyksiä seuraavassa treenissä.

Kun uskot itseesi, pystyt mihin vain!

– Juho / Hyve